En ole kirjoittanut
pitkään aikaan ja harkitsin jossain vaiheessa jo lopettaa jälleen koko blogin.
Mutta rakkaan ystävän kannustava tekstiviesti piristi niin paljon, että päätin taas
jatkaa sepustuksiani. Paljon on tapahtunut tässä välissä, mutta nyt päällimäisenä on jälleen
Tanskan märän, tuulisen ja harmaan talven aiheuttama energiavaje. Tuntuu että
päivät vain toistavat itseään ja ajatukset rupeaa helposti kiertämään negatiivista
kehää. Luin muutama päivä sitten inspiroivan tekstin ”Hidasta elämää”-sivustolta. Sen otsikko oli "5 askelta hitaaseen elämään", mutta jotenkin se kiteytti mun mielestä hyvin onnellisen elämän
viisi perusohjetta. Tässä ne ovat, hieman minun muokkaamina.
1. Luovu ja päästä irti
Pyrimme haalimaan
mahdollisimman paljon kaikkea, ja usein mitättömiltäkin tuntuvista asioista luopuminen
tekee suurta tuskaa. Elämän voi kuitenkin nähdä flow’na, jossa asioita alkaa ja
asioita loppuu, ja taas alkaa ja taas loppuu. Kun omaksuu tällaisen uudenlaisen
ajattelumallin, on helpompi luopua
- tavaroista, jotka hallitsevat tilaamme ja joiden siivous vie aikaamme,
- sellaisista harrastuksista, joista on tullut ajan puutteessa suorituksia,
- statuksesta tai tittelistä, jonka luulemme määrittelevän ihmisyyttä,
- liian suuresta tai kalliista asunnosta, joka pitää taloudellisessa talutusnuorassa,
- pakollisista kalenterimerkinnöistä, joiden tekemättä jättäminen ei muutakaan mitään,
- ihmissuhteista, joista on tullut ahdistava velvollisuus,
- menneisyyden painolastista.
Sen sijaan, että miettii, mitä kaikkea voisi seuraavaksi
hankkia, kannattaa miettiä, mistä kaikesta voisi seuraavaksi luopua, jotta
elämä kevenisi.
Itse olen seurannut tätä ohjetta tyhjentämällä kotia
kaikista turhista vaatteista ja jopa ruokapöydästä (tajusin että se valtasi lähes
käyttämättömänä olohuonettamme vain koska näyttävä ruokapöytä “kuuluu” kodin
sisustukseen). Samoin lopetin jo jonkin aikaa sitten äitikerhon-tapaamiset,
jonne menin silkasta velvollisuudesta ja kärsin joka ikinen kerta valtavasta
ulkopuolisuuden tunteesta. Tuntuu heti, että pystyy keskittymään paremmin oleelliseen
kun karsii hallitsematonta tavaroiden ja velvollisuuksien kaaosta.
2. Ole kiitollinen
Sen sijaan että elää ikuisessa vajeessa eli ”sitku”-elämää,
ja murehtii asioista, joita omassa elämässä ei ole, kannattaa kiinnittää
huomionsa kaikkeen siihen, mitä jo on. Kun oppii olemaan kiitollinen nykyisestä
tilanteesta, on leppoisampi, positiivisempi ja iloisempi. Ja kun alkaa nauttia
elämästä, ympärille alkaa kerääntyä ihmisiä, jotka tuovat lisää elämäniloa.
Tällaiset ihmiset tuovat yleensä toivomatta, pyytämättä ja yllättäen myös uusia
positiivisia asioita tai tapahtumia elämään. Lisäksi kiitollisuus kääntää
automaattisesti katseen tulevasta nykyhetkeen, todelliseen elämään.
On myönnettävä, että tämä on minun heikko kohtani, etenkin tähän vuoden aikaan. Tuntuu että
liian usein myrkytän mieltäni katkeruudella ja negatiivisella ajattelulla, yleensä vielä jostakin lopulta kovin
mitättömästä asiasta. Ja mietin miten asiat ovat paremmin sitten kun on kesä,
Vilja on vähän isompi, talo on remontoitu jne. Minulla on kaikkea mitä ikinä olen
uskaltanut pyytää juuri tässä ja nyt. Kiitos siitä, ihan oikeasti.
3. Kuuntele, mitä muille ja itselle kuuluu
Todellinen kuulumisten
kuuntelu vaatii aikaa, pysähtymistä ja keskittymistä; monet kokevat sen liian
aikaa vieväksi ja vaivaannuttavaksi – varsinkin, jos kyseessä on tuntematon tai
puolituttu. ”Mitä minulle oikeasti kuuluu” on pelottava kysymys, koska vastaus
ei välttämättä ole haluttu. Ja jos vastaus ei ole haluttu, pitää alkaa muuttaa
elämäänsä, ja se jos jokin on pelottava prosessi, sillä se tarkoittaa muutosta.
Mutta jos ei uskalla kysyä itseltä omia kuulumisia ja seurata vastausta, ei voi
elää omaa elämäänsä. Muiden ja itsensä kuuntelun hetkistä löytyy moni
kadoksissa ollut vastaus.
Tässä minäkin olen hyvä. Eritysesti tehdessäni jotain
yksitoikkoista ja puuduttavaa, huomaan oivaltavani jotain oleellista. Rauhalliset
kävelylenkit ovat myös hyvää aikaa rupatella itsensä kanssa.
4. Harrasta elämää
Harrastukseksi valikoituu yleensä asia, josta nauttii ja
josta kokee onnistumista. Harrastukseen ei suhtauduta turhan vakavasti: sitä
tehdään omalla painollaan, hyvällä fiiliksellä ja omien mieltymysten mukaan.
Mitäpä siis jos alkaisit suhtautua elämään harrastuksena: keksisit keinon tehdä
asiaa tai asioita, joista koet nautintoa ja suhtautuisit siihen löysin rantein
jännittämättä. Koskaan ei voi tarpeeksi itseään muistuttaa, että meillä on vain
yksi elämä ja senkään pituudesta emme voi tietää.
Tässä Tanskaan muutto on auttanut mua paljon. Ei jaksa enää
ottaa kaikkea niin haudanvakavasti ja repiä pelihousuja jokaisesta pienestä kömmähdyksestä.
Mutta vielä minun pitää kehitellä suunnitelma siitä, miten tehdä tulevasta työstäni
harrastus.
5. Ryhdy auton kuljettajaksi
Vertauskuvallisesti:
ryhdy auton kuljettajaksi. Lakkaa olemasta auton matkustaja, joka on muiden
armoilla ja katselee ikkunasta muiden valitsemaa maisemaa. Ota siis elämäsi
valinnat omiin käsiisi: lakkaa uskottelemasta itsellesi, että elämäsi on kiinni
muista ihmisistä, paikkakunnasta, asunnosta, työstä (josta et ehkä edes pidä),
yhteiskunnasta, rahasta tai muista ulkoisista vankiloista. Päätä tehdä muutos,
valitse suunta, kartoita tarkkaan kaikki vaihtoehdot, tee hyvä suunnitelma ja
toimi! Kun muut alkavat epäillä suunnitelmasi pitävyyttä, muista, että he suhtautuvat
siihen vastustelevasti, koska prosessoivat samalla omaa tilannettaan: miksi
minä en uskalla, kun tuokin uskaltaa.
Minusta tuntuu, että olen jo jollain tasolla ottanut auton haltuuni muuttamalla tänne maalle ja
tehden asioita yhteiskunnan normeista poiketen. Mutta huomaan, että ajajan ratista saa käydä
jatkuvaa tietoista taistelua! Ympäristöstäsi ujuttautuu alitajuntaan jatkuvaa viestiä siitä millainen sinun tulisi olla jonkun muun mielestä. Ja koko ajan saa selittää ihmisille ja
itselle uudestaan ja uudestaan omia valintojaan. Kysyn itseltäni pienienkin
päätösten edessä teenkö jonkun valinnan nyt oman unelmani vai jonkun muun
odotusten mukaan. Mutta oikeastaan nautin siitä jatkuvasta itsensä
haastamisesta. Se tekee elämästä jannittävää ja noh, elävää!
